Aalto-maljakko on hyvinkin tuttu suomalaisille. Jokainen tuntee aivan varmasti jonkun, jolla tällainen koriste-esine löytyy kotoaan. Moni rakastaa Aalto-maljakkoja niinkin paljon, että omistaa niitä useamman. Niiden keräily onkin monille suomalaista muotoilua arvostaville varsinainen elämäntehtävä, johon halutaan upottaa aikaa ja rahaa.

Mutta mistä moinen innostus? Mitä erikoista yhdessä maljakkomallissa muka on? Varsinkin nuoremman polven kotoa Aalto-maljakkoa ei välttämättä löydy ellei sellaista ole sattunut saamaan lahjaksi esimerkiksi kummeilta, isovanhemmilta tai vanhemmilta. Onkin siis tarpeen avata Aalto-maljakon historiaa ja arvon takana piileviä tekijöitä. Aalto-maljakko on nimittäin yksi tunnetuimpia suomalaisia tuotteita ulkomailla ja siitä keskustellaan melko varmasti, mikäli kotiin sattuu kutsumaan esimerkiksi ulkomaalaisia vieraita. Maljakko on myös melkeinpä yleissivistykseen kuuluva asia, joten jatka ihmeessä lukemista.

Historiaa

Niin kuin nimestäkin voi jo päätellä, on Aalto-maljakko saanut nimensä sen suunnittelijoiden, legendaaristen Alvar ja Aino Aallon, mukaan. Ensimmäistä kertaa maljakko julkaistiin vuonna 1936, kun se selviytyi Iittalan lasitehtaan järjestämän suunnittelukilpailun voittajaksi.

Vuonna 1937 maljakko oli näytteillä Pariisin maailmannäyttelyssä. Näin se tuli ensimmäistä kertaa ulkomaalaisten tietoon. Se herätti kiinnostusta ennen kaikkea muotoilullaan, jota pidettiin kummallisena ja epäkäytännöllisenä, mutta kuitenkin eksoottisena. Aaltojen mukaan innostusta haettiin saamelaisnaisten mekkojen heiluvista helmoista, ja tämä pohjoiseen liitettävä suoranainen mystiikka vain lisäsi kiinnostusta entisestään.

Toiselta nimeltään maljakko on Savoy-maljakko. Nimitys tulee helsinkiläisestä Savoy-ravintolasta, joka osti oikeudet Aalto-maljakkoon jo ennen kuin ne ilmestyivät kauppojen hyllyille. Oikeudet Savoylle myi suunnittelukilpailun järjestäjä, Iittalan omistaja Ahlström. Loppupeleissä kuuluisa maljakko ei siis tuonut suunnittelijoilleen niinkään mammonaa, mutta lujitti nimen tiukasti suomalaisten ja monien ulkomaalaistenkin mieliin.

Käyttö

Aalto-maljakko on ennen kaikkea koriste-esine, mistä kielii sen epäkäytännölliseksi haukuttu muotoilu. Useimmiten maljakolle on raivattu kunniapaikka jostain hyllyltä tai takan reunalta, jotta se on mahdollisimman hyvin näkyvillä.

Koristeellisuus perustuu maljakon muodon lisäksi myös sen värimaailmaan. Maljakko on yksivärinen, mutta eri värivaihtoehtoja on ollut aina saatavilla. Monilla on kotonaan kirkas malli, joka sopii oikeastaan mihin vuodenaikaan tahansa ja sen ympärille on helppo rakentaa esimerkiksi kaunis pöytäsommittelu. Vuonna 2021 Iittala aikoo tuoda markkinoille ametistin värisen, eli violetin, maljakon.

Monissa suomalaisissa kodeissa maljakko on kuitenkin melko aktiivisessa käytössä eikä se suinkaan istu vain hyllyllä keräämässä pölyä. Sitä voi käyttää kukkamaljakkona, mutta siihen laitettavia kukkia pitää tukea esimerkiksi pienemmällä maljakolla tai täyttämällä maljakko vaikkapa hiekalla tai kivillä. Pitkiä kukkia maljakko ei tue, ja Aalto-maljakon muotoilu pääseekin paremmin oikeuksiinsa, jos siihen laittaa lyhyemmän kimpun. Maljakkoa voi käyttää myös karkkien tai vastaavien tarjoiluastiana ja se onkin kaunis lisä esimerkiksi joulupöytään.

Keräily ja hinnat

Kuten jo aiemmin totesimme, on Aalto-maljakoiden keräileminen monille rakas harrastus. Mutta miksi joku keräilisi maljakoita, joiden käytännön soveltuvuus on rajallinen ja hinta korkea? Mistä sitä oikein maksaa Aalto-maljakkoa ostaessaan? Jos maljakon saa alle satasella, on saanut hyvän diilin.

Ensinnäkin hintaan vaikuttaa kotimaisuus. Kaikki Aalto-maljakot ovat peräisin samasta Iittalan tehtaasta Hämeenlinnasta. Lisäksi yhden maljakon tekemiseen vaaditaan seitsemän ammattilaisen työ. Toiseksi Aalto-maljakko on suomalainen klassikko: se maksaa siksi, että niin moni on valmis maksamaan siitä jopa sata euroa. Aaltojen tekemä muotoilu oli suomalaista pioneerityötä nuoressa tasavallassa 1930-luvulla, joten maljakossa maksaa myös sen pitkähkö historia.

Hintaan vaikuttaa totta kai myös harvinaisuus, sillä kyseessä on keräilyesine. Signeerauksella, josta lisää alempana, varustetut maljakot ovat kaikkein halutuimpia, ja tämän tietää myös sellainen, joka ei Aalto-maljakoista juurikaan perusta. Toinen keräilyharvinaisuus on niin sanottu lehtimiesmaljakko: niitä valmistettiin vain 50–70 kappaletta ja Karhulan tehtaan 50-vuotisjuhliin kutsutut toimittajat saivat sellaisen lahjaksi. Tämä malli on vähemmän aaltoileva ja oli aikansa halpisversio Aalto-maljakosta, mutta vuonna 2017 sellainen huutokaupattiin hintaan 17 400 euroa.

Suomi 100 -juhlavuonna Aalto-maljakko ilmestyi Suomen lipun väreissä ekslusiivisena keräilyharvinaisuutena, sillä se oli myynnissä vain kyseisen vuoden. Maljakon hinta oli tuolloin jo melkein kaksisataa euroa eli lähes kaksinkertainen verrattuna tavalliseen maljakkoon. Huutokaupoissa näitä versioita ei ole vielä näkynyt, joten on vaikea arvioida, miten niiden arvo lähtee kehittymään.

Sosiaalisen median myötä Aalto-maljakoiden keräilijät ovat onnistuneet verkostoitumaan entistä paremmin ja erilaisia ryhmiä, joissa on satoja jäseniä, käytetään yksityisten keräilijöiden väliseen kaupantekoon ja keräilyharvinaisuuksien jäljittämiseen. Ryhmässä keskustellaan myös Aalto-maljakoista yleensä ja jaellaan erilaisia käyttövinkkejä ja nippelitietoa innokkaimmille harrastelijoille. Varsinkin aloittelevan keräilijän kannattaa ottaa somesta kaikki irti, sillä sitä kautta pääsee helposti harjaantuneempien kerääjien juttusille.

Signeeraus

Aalto-maljakoita on saatavilla signeerauksella ja ilman. Signeerattuja malleja on liikkeellä tiettävästi vain muutama tuhat. Niitä signeerattiin vain muutamissa tapauksessa ja vain valmistuksen alkuvuosina. Signeeraus on muotoa “A. Aalto -37 Karhula” ja se löytyy aina maljakon pohjasta reunaa kiertäen. Mikäli maljakossasi on signeeraus, sen arvo on jopa kymmenkertainen verrattuna sellaiseen, josta signeerausta ei löydy. Esimerkiksi muuan vihreä signeerattu Aalto-maljakko Pariisin maailmannäyttelyn vuodelta huutokaupattiin hintaan 40 000 euroa!

Moni keräilijä on nähnyt signeeratun maljakon vain kuvissa, joten kyseessä on erittäin ekslusiivinen keräilyesine. Niitä omistavat lähinnä vain varakkaimmat taiteenkeräilijät sekä erilaiset instituutiot kuten museot ja säätiöt. Ja myös ilman signeerausta jääneet maljakot myyvät hyvin, jos ne ovat esimerkiksi puumuotilla puhallettuja ennemmin kuin metallimuotilla.