Mariskoolit tunnetaan hyvin suomalaisten keskuudessa. Mariskooleja kerätään laajasti ja erityisesti vanhat mariskoolit ovat todella kysyttyä tavaraa. Mariskoolit ovat siis koriste-esineitä, joita on saatavana monessa eri värissä ja koossa. Jotkut värit ovat harvinaisempia kuin toiset. Hinnat taas nousevat mariskoolin koon mukaan. Suuremmat mariskoolit maksavat enemmän kuin pienemmät.

Mariskooleilla on pitkä historia suomalaisen designin maailmassa. Iittala ja Marimekko ovat valmistaneet niitä yhteistuotantona aina 1960-luvulta lähtien. Mariskoolit saivat kaivattua huomiota, kun itse Armi Ratia tunnettiin niiden suosijana. Näin myös tavalliset kansalaiset alkoivat hankkia mariskooleja käsiinsä ja koristella niillä kotejaan. Mariskoolit voi myös ottaa käyttöön. Ne ovat kauniita kulhoja moneen eri tarkoitukseen.

Mariskoolien korkeudet ja värit

Mariskooleja on valmistettu kahdessa eri korkeudessa. Nämä ovat 120 mm ja 155 mm. Näistä 155 mm on yleisempi koko. Tätä kokoa on valmistettu pidempään ja niitä on useammassa eri värissä. Pienempi mariskooli, 120 mm, on sen sijaan niin sanottua uustuotantoa. Pienempiä mariskooleja on tehty vain muutamassa värissä. Nekin ovat silti erittäin haluttua tavaraa.

Suurta mariskoolia on tehty vuodesta 1965 lähtien. Tuolloin väreinä olivat kirkas, vihreä, orvokinsininen, koboltinsininen ja ruskeanharmaa. Vuosien varrella suureen mariskooliin on tullut runsaasti eri värivaihtoehtoja. Esimerkiksi ametistia valmistettiin vuosina 1968 sekä 1988–1992. Sittemmin ametisti teki paluun suureen mariskooliin vuonna 2019.

Pientä mariskoolia alettiin valmistaa vuonna 2008. Silloin värivaihtoehtoja olivat kirkas, siniturkoosi, ultramariininsininen, hiekka, musta, vaaleansininen, vaaleanpunainen, punainen ja matta kirkas. Sittemmin pientä mariskooliakin on valmistettu useissa muissakin väreissä.

Mariskoolien värit ja vuosimallit

Suuret mariskoolit

  • 1965: kirkas, orvokinsininen, koboltinsininen (1965, 1988–2006 ja 2010–2011), vihreä (1965–1994), ruskeanharmaa
  • 1968: ametisti (1968 ja 1988–1992)
  • 1973: ruskea (1973–1995 ja 2002–2009), lila (1973–1995), harmaa (1973–1996 ja 2001–)
  • 1985: musta (1985 ja 2007–2013), valkoinen (1985)
  • 1988: alfan vihreä (1988–1995), mattakirkas (1988 ja 1996–), vaaleansininen (1988–1995), keltainen (1988–2012), punainen (1988–2014), joulunvihreä (1988–1995), kartion vihreä (1988–1995), mondon vihreä (1988–1995)
  • 1996: vihreä (1996–2015), vaaleanvihreä (1996–2004), matta luumunpunainen (1996–1997), luumunpunainen (1996–2011)
  • 1997: matta keltainen (1997–2001), matta pinkki (1997–2001), matta taivaansininen (1997–2001), matta mondonvihreä (1997–2001)
  • 2000: ruusuoliivi (2000–2009 ja 2011–2013)
  • 2001: harmaa
  • 2002: lila (2002–2011), merensininen (2000–2008)
  • 2003: vedensininen (2003–2009), turkoosi (2003–2006), mustikansininen (2003–2009), lime (2003–2008), pinkki (2003–2004), vaalea lila (2003–2012), pomeranssi (2002–2011), sitruunankeltainen (2003), koivunvihreä (2003), laguuninsininen (2003)
  • 2004: turkoosi (2004–2009), granaatinpunainen (2004–2013)
  • 2005: vaaleanpunainen (2005–2012), sammaleenvihreä (2005–2009 ja 2011–2012)
  • 2006: hiekka (2006–2014), ultramariinin sininen (2006–2009 ja 2017)
  • 2007: musta (2007–2013), oliivi (2007–2009), siniturkoosi (2007–2012)
  • 2009: purppura (2009–2010), omenanvihreä (2009–2018)
  • 2010: vedenvihreä (2010), koboltinsininen (2010–2011)
  • 2011: ruusuoliivi (2011–2013), Rion ruskea (2011–2012), sammaleenvihreä (2011–2012)
  • 2013: vaalea pinkki (2013), metsänvihreä (2013–2015), laventeli (2013–2015), lohenpunainen (2013–2017), sitruunankeltainen (2013–2015)
  • 2014: sade (2014), karpalo (2014)
  • 2016: smaragdinvihreä (2016)
  • 2017: ultramariininsininen (2017)
  • 2018: ruusuvesi (2018), tummanharmaa (2018)
  • 2019: ametisti (2019)

Pienet mariskoolit

  • 2008: kirkas (2008–2015), siniturkoosi (2008–2012), ultramariininsininen (2008–2009), vaaleansininen (2008–2014), matta kirkas (2008–2015), punainen (2008–2014), vaaleanpunainen (2008–2012), hiekka (2008–2014), musta (2008–2013)
  • 2009: vihreä (2009), omenanvihreä (2009–2014), keltainen (2009–2011), purppura (2009–2010), pomeranssi (2009–2011)
  • 2010: harmaa (2010–2015), vedenvihreä (2010–2014), koboltinsininen (2010–2011)
  • 2011: vihreä (2011), Rion ruskea (2011–2012)
  • 2012: vihreä (2012)
  • 2013: metsänvihreä (2013–2014), vaalea pinkki (2013–2014), lohenpunainen (2013–2014)
  • 2014: sade (2014), karpalo (2014–2015)

Mitä vähemmän kyseistä väriä ja kokoa on valmistettu, sitä arvokkaampi mariskooli on. Esimerkiksi värit, joita on valmistettu ainoastaan yhtenä vuonna, ovat erittäin haluttuja. Niitä ei ole tehty läheskään niin monta kappaletta kuin suosittuja värejä ja kokoja. Sen sijaan kaikista tavallisimpien mariskoolien hinnat eivät nouse kovinkaan korkeiksi, sillä niitä on hyvin saatavilla. Keräilijät toki pyrkivät keräämään kaikki värit ja molemmat koot kokoelmiinsa.

Mariskoolien hintatiedot

Uustuotantoa olevien mariskoolien hinnat eivät ole kovinkaan korkeita. Nämä ovat siis niitä uusien vuosimallien mariskooleja, joita voi yhä tänä päivänä ostaa kaupoista. Esimerkiksi 155 mm:n mariskoolien hinnat liikkuvat noin 50 ja 60 euron välimaastossa. Parhaimmillaan tuoreen vuosimallin mariskoolin voi saada käytettynä jopa parilla kymmenellä eurolla.

Pienempien mariskoolien kohdalla hinnat ovat aina matalammat kuin suurempien kohdalla. Koska kaikki pienemmät mariskoolit ovat niin sanottua uutta tuotantoa, voi niitä löytää kauppojen hyllyiltä. Hinnat lähtevät noin 20 eurosta. Käytettynä pienen mariskoolin voi saada jopa tätäkin edullisemmin. Uusilla vuosimalleilla ei siis ole kovinkaan suurta arvoa keräilijöiden näkökulmasta.

Kaikista halutuimpia mariskoolin värejä ovat matta luumu, ametisti sekä keltainen. Näitä ei ole valmistettu kovinkaan paljoa kappalemäärissä mitattuna. Matta luumun värinen mariskooli on mennyt parhaimmillaan kaupaksi jopa 800 eurolla, joten se on todella haluttu väri. Erikoisten värien lisäksi myös koe-erät ovat haluttua tavaraa. Koe-eriä ovat siis sellaiset mariskoolit, jotka eivät ole päässeet varsinaisesti myyntiin. Nämä erät voivat olla muodoltaan tai väriltään virheellisiä. Ne ovat siis uniikkeja kappaleita, jollaisia ei tule vastaan muualla. Jos harvinaisista väreistä maksetaan jopa 100–200 euroa, voivat uniikkikappaleiden hinnat nousta vielä huomattavasti korkeammiksi. On kuitenkin selvää, että mariskoolin tulee olla ehjä, eikä siinä saa olla valmistusvikoja. Jo esimerkiksi pieni ilmakupla lasissa laskee mariskoolin hintaa huomattavasti. Myöskään roskat lasimassassa eivät ole keräilijöiden mieleen.